ProgeTV night

ProgeClubTV - proudly present - elävää kuvaa ja ääntä

Suuressa äänestyksessä syyttä suotta epäsuosituita tänään vähän nostamme:

The Moody Blues The Days of Future Past -albumin avaus Nights in White satin´67 (04:21) harvinainen video aivan tuolta alkutaipaleelta Pariisita.


Toinen näyte The Days of Future Past -kiekolta Tuesday Afternoon (4:37) livenä v.1970, perusprogea:


Moody Blues oli v. 1970 parhaassa kunnossaan, livenä samalta keikalta Gypsy(03.95) from the album Our Childrens Childrens Children.


Moody Blues - Isn't Life Strange (07:57) Seventh Sojournilta.
Live from the Royal Albert Concert Hall 1988.


Saman albumin lopetusraita I'm Just a Singer 3:59


Edellistä parempi I'm Just a Singer -versio (03:35), alkuperäinen Mike Pinderin aikainen, löytyy täältä:
Sama vielä alusta ja lopusta hieman pitempänä versiona:
http://www.youtube.com/watch?v=y-ZcBFeF1a0

Ero wanhan ja uuden välillä on kuten huomaatte kuin yöllä ja päivällä, Mike Pinderin pois jäänti suisti bändin moraaliseen ja taiteelliseen alamäkeen, josta se nousi vain kerran, pitkäsoitto Long Distance Voyagerin (1981) myötä.

Illan asiaosuudessamme Mike Pinder puhuukin nyt itse (vajaat 10 min):


Justin Hayward päättelee Seventh Sojourn´lla (1972) julkaistun New Horizons (05:03) unblugged-verisiolla.


Vielä Justin uransa alussa v.1967 (Tuesday Afternoon, 04:28)

Pinderilläkin vielä tukka päässä. Elämän tapa oli kova, ja roinaa vedettiin, vaikka se jostain syystä on vaikea yhdistää tähän melodiseen ja melankoliseen bändiin.


Sitten kunnianosoitus edelliselle: Barclay James Harvest - Poor Man´s Moody Blues (07:14)

Kyseessä oli tietenkin BJH:n haukkumanimi. Live-esitys Lontoossa 1992.


Berlinissä elokuussa v. 1980 Barclay James Harvest klassikko Hymn (05:09) yhdeltä bändin parhaista albumeista, Gone To Earth (1977).

Nuoruuden versio Hymnistä. Näytteestä ilmenee, että levyversiota oli peukaloitu jo varsin varhain päällekäyvillä välihuudoilla.


Sakssa, jossa BJH oli kuuluisa, TV-show´ssa v. 1983 irtosi bändin inhimillisen empatian korkea veisu Child Of The Universe (03:19) tähän tyyliin:

BJH on hajonnut vedon loputtua (ja rumpalin kuoltua), ja kahtena eri versiona kiertää nyt maailmaa.
Sen sijaan yhtyeen alkuperäinen laulava kosketinsoittaja Woolly Wolstenholme, oli vahva samoin kuin Pinder Moody Bluesissa, on palannut bändiin - siis toiseen niistä. Hän esiintyy tällä äänenlaadultaan kelvottomalla vuoden 1974 versiolla edellisestä stygestä:


BJH:n uderrated-menestyksen kunniaksi vielä linkki: pojat Once Againia muistelevat, John Lennon´s Guitar (08:10), vuosi 1992 Lontoon Town and Country Club.
Toivelisäys 12.01.2008



Sitten vielä muuan unohdettu
UK
Wettom, Jobson and Bozzio. (less)