H to He, Who Am the Only One re-master: Squid1 / Squid2 / Octopus

pH kertoo: Van Der Graaf Generatorin H to He, Who Am the Only One –albumin kiertueella oli tärkeässä osassa keikkabiisi, tämä 15:24 pitkä Squid1 / Squid2 / Octopus. Mutta albumin äänitysten embargo tuli väliin, ja se jäi pois H to He:ltä (kuinkahan se olisi sinne mahtunutkaan, ellei ajateltu tehdä tupla-lp:tä?), joten Pawn Hearts –session alussa sitten re-masterin mukaan heinäkuun 17. v. 1971 studiossa nahoitettiin jotain keikkabiisejä, ensin niistä livenä mielettömin Squid1 / Squid2 / Octopus – jonka täyttä hulluutta ei studiossa kuitenkaan saatu esiin, mutta se ”certainly is mad enough”.
Aika mielenkiintoista, itse tuota tosiaan luonnehdin mielettömäksi, ”huikea mielettömyys”, ensikuuntelemalta (25.6.2008). Mitä se olikaan livenä?
Alkuperäisen Pawn Hearts –long playn mukaan tuon mestariteoksen sessio kesti heinäkuusta syyskuuhun. Näyttää siltä, että Pawn Heartsin ja H to He:n ylijäämäraidoista olisi saanut vielä yhden täystimangin pitkäsoiton.
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, Squid1 / Squid2 / Octopus soi hetken päästä K-Klubilla progeillassa. Tsekataan se porukalla.
Kuva: Pawn Heartsin 2 ekan painoksen sisäkannen infrapunavalokuva; ei omani, vaan napattu koska en ehtinyt skannata tuota parempikuntoistani. pH kuvassa vasemmalla, muu bändi oikealla.
Hetkinen! pH ryhmän keskellä oikealla.

ProgeClubTV - Lost masters

ProgeClubTV - proudly present - elävää kuvaa ja ääntä

YouTuben ja muiden vastaavien palvelujen suuri ansio piilee siinä, että vanhojen televisiokeikkojen kadonneiden mastereiden kotitaltioita ilmestyy unohduksista uudelleen katsottaviksi. Monet ovat aivan ainutlaatuisia.

The Jimi Hendrix Experience konsertoi Helsingissä 22. toukokuuta 1967 Suomessa. Konsertti oli onnistunut. Hendrix vieraili myös Yleisradion musiikkiaiheisessa TV-ohjelmassa, mutta taltioinnin päälle nauhoitettiin – videonauhat olivat kalliita - myöhemmin muuta materiaalia, koska sitä ei pidetty arvokkaana.
Löytyisiköhän tämä taltio, jostain sen aikaiselta videolta?
Aina löytyy museolaite, jonka avulla1960-luvun videoita voidaan siirtää formaatilta toiselle. Itse olin v. 1989 Kuopion kaupungin videotyöpajalla ottamassa tuollaisen laitelahjoituksen Turo Oy:ltä vastaan

33 mm. mv-filmi oli kuitenkin vielä yleistä, ja ne taltiot, myös optisen äänen osalta ovat loistotasoa.
Led Zeppelin - Lost Performances Tanskan televisiosta joskus vuonna 1969 – Page skulasi vielä telecasterillaan, jolla kehitti nuo kosmiset ääniefektit; ne todella jäljittelevät sfääreissä planeettojen kierrossa syntyviä sähkömagneettisia äänisignaaleja.

How many more times I 5:38



How many more times II 7:13




Babe Im Gonna Leave You 06:54




1960-luvun video ei ollut hääviä. Tässä menonäyte Mountain, live at Woodstock in 1969,
Southbound Train 05:29
http://www.youtube.com/watch?v=Hm11kFRz388

Sitten,
Mountain - Leslie West & Corky Laing - Nantucket Sleighride 09: 59



Woodstock oli progen kehittymisen, jamien ja improvisaatioiden täyttä aikaa, Monet Woodstock-nauhat ovat suuria harvinaisuuksia, muutkin kuin CCRn, vuosikymmeniä kaiteissa olleita.

The Grateful Dead – niin ikään Woodstock 1969 Lovelight 08:11


The Grateful Deadin Viola Lee Blues 09:33 – kadonnut teippi vuodelta 1967 (18.6.1967) Montereyn pop/rock-festareilta, kertoo karua kieltään tuon ajan videoformaatista.

Taso on mitä on, mutta kuten ehkä huomaatte Grateful Deadin merkitystä progen pioneerina on aliarvioitu, aika pahastikin.

Varsinaisista aliarvostuksista puhuttaessa, viittaan äänestykseemme freimissä oikella, emme voi sivuuttaa Camelia.
Tässä Camel ja sen hieno Snow Goose "Excerpts" 09:37 kestoinen medleversio vuodelta 1975, BBC-studiolive.




Camel, kokoonpanossa alkuperäisiä Andy Latimer, guitar/vocals ja Pete Bardens, koskettimet, jatkaa: Lady Fantasy 12.33.
Hieno yön päätös!

Tässä se tulee: Van der Graaf Generator - Trisector

Van der Graaf Generator's new album Trisector will be released on Monday 17th March 2008...
Tässä hieman ennakkoinfoa levystä:
" There are nine pieces on the album, one of them instrumental. Unusually for VdGG, only one of these is more than ten minutes long - indeed, five come in at under five minutes. There are, of course, passages of great complexity but there's also a confidence about the group at the moment which allows them to leave some simple things as they are. These are songs which dictate their own terms, often with a healthy dose of gallows humour, always with a measure of invention. VdGG Trio
It's far from an over-manicured record. For the most part it is the sound of the three musicians both stretching and enjoying themselves in locked-on sympathetic playing. As ever, it doesn't sound like anyone else - even past versions of VdGG.

But as ever, there isn't another group quite like Van der Graaf Generator.
"

Tony Hooper

Sähköinsinööriopiskelija ja myöh. täys inssi Tony Hooper, s. 1943 (edessä) oli Strawbs´n perustaja Dave Cousins´n (banjomies) kanssa - mutta jäi bändistä pois, sen syvennyttyä yhä enemmän uusiin kokeiluihin vanhan kustannuksella.
Esimerkiksi Grave New World, v. 1972, jossa Hooper oli vielä mukana, sisälsi myöhemmin julki tulleiden out takes -biisien .. mm. Backslide perusteella myös materiaalia, joka ei häntä miellyttänyt, ja jäi siksi syrjään, mutta joka ennakoi tulevaa.

lukekaa toki itse.
Tony Hooper ... but Hooper's vocals were missed -- many fans say the group has never found a full replacement for him in that department -- and longtime listeners still look upon him as a key factor in the Strawbs' original musical success.

Vuonna 1973 muodostui vasta se mahtava Strawbs, joka tunnetaan kokeellisena bändinä, ja jota mekin soitamme: mielestäni se poikkeaa soundellisesti Hooperin ajasta niin paljon, että olisi kohtuullisempi nimetä se vaikka näin: Strawbs II.

Vaikka määrätyllä tavalla jo Hooperin aikana Rick Wakeman toi mukaan progesävyjä, eritoten albumin Just a Collection of Antiques and Curios, 1970, pitkillä raidoilla: The album featured an extended organ solo by Wakeman on "Where Is This Dream of Your Youth".





Disclaimer:
niin, tämä ei ole mikään muistokirjoitus tai nekrologi. Tony Hooper ei ole kuollut ...onpahan vain, muistiinpanoja, joiden julkaisua bannataan muussa mediassa.

4.10 klassikoita koko rahalla (pssst. tilaisuus ilmainen)

ProgeClub-ilta Kuopion K-Klubilla, 4.10
os. Vuorikatu 14 ShowTime 22.00

Esillä erityisesti mm. The Strawbs
- (From The Witchwood)



- Hero and Heroine


Lisää, mm. Rick Wakeman soittamassa maalitelella:
http://www.youtube.com/watch?v=QA8mUmgxr1s

The Strawbs tänään - 9:59 pitkä Autumn Live In London 2006 (teknisesti huono laatu)


Sitten todellinen järkäle:
The Doors - When The Music's Over 12:37


Sokeri pohjalla:
van der graaf generator - plague of lighthouse keepers 9:17
+
Darkness
http://www.youtube.com/watch?v=WDmhP6YiN6s , 1970.

Shotti keväältä

Pätkä 3.5 K-Klubilla live-osuudesta, pH-vaikutteinen sellainen (composed by roh)


piece of work `the glass roof´ 9:32 by roh

BTW....
Niin sitten onnistui blues lopulta Kuopiossa.
http://www.jaakkoturunenbluesband.com/

Edit: nyt toimii sivu jossa biisityyppejä.
http://www.jaakkoturunenbluesband.com/index.php

Jahah, progeclub ajautui akateemiseen väittelyyn vieraissa

http://kemppinen.blogspot.com/2007/07/mestarit.html#comment-4739842723357016544

esim.
(Beatles ja englantilainen 'blues and rythm-boomi' palautti sitten -60-luvun puolesta välistä lähtien amerikkalaisille 'päivitettynä' takaisin heidän vesittämänsä mustan blues-rock-tyylin - ja varsin menestyksekkäästi.)

Tämä nyt ei aivan näin ole, vaan sähköinen, psykedeelinen rythm´nd blues kehittyi omaksi tyylikseen, siinä muodossa kuin mm. Fleetwood Mac, Jethro Tull, Argent, The Yardbirds, Led Zeppelin ...sitä 1960-luvulla skulasivat – yleensä biisi pysäytettiin joko keskeltä tai lopusta, ja siihen soitettiin erillinen jamiosa, josta taas kehittyi toinen soittotyyli yhtyneenä klassisen musiikin koulutuksen saaneiden soittajien improvisaatioihin. mutta se on toinen tarina - ...joka varmaan tarkemmin seuraavassa musiikkikirjassani.

Täällä puidaan samaa asiaa.
Sedis Blog: Progressiivinen rock